Eilen menin tallille jo puoli yhden aikaan. Marjaleena pyysi minua ratsastamaan taas Ellulla kun Mirella on alkanut taas pelkäämään sillä menoa, kun pikkutammalla on vähän energiaa vanttuissa. Menin Ellun kanssa kentällä ja Mirella tuli myös mukaan Roijalla. Ellu ei tosiaan malttanut kävellä alkukäyntejä tippaakaan. Se jopa otti vähän hernettä nenääb kun jouduin pidättelemään sitä paljon. Jotain ihme kevätjuhla tinttausta ja pään ravistelua hetkittäin. Ei ollut toivoakaan aloittaa käyntityöskentelyllä. Kun aloin ravailemaan huomasin samantien, että Ellua tarvisi ratsastaa tosissaan taas kunnolla. Pohkeiden merkitykset oli aivan hukassa ja oikealle ei taivuttu sitten milliäkään. No hetken ravailin ja koittelin ravissa vähän ratsastella nokkaa alas, että saisi tammaa rennommaksi ja sen kautta ratsastettua paremmin. Hetki meni ennen kuin Ellu alkoi nyökkäilemään hetkittäin alas. Kun ravi tuntui hieman rauhottuvan siirryin käyntiin ja taivuttelin ensin oikeaan. Aluksi meni hetki, että Ellu edes tajusi että oikea pohje oli kyljessö ja pyysi taipumaan. Vasempaan kierrokseen se onkin sitten puolet helpompaa, mutta siinä sitten taas täytyy vahtia ulkokylkeä. Lopputulos oli kuitenkin käynnissä se, että oikealta puolelta näkyi silmäkulma ja sierain. Ravissa sitten neiti alkoi nyökkäilemään hetkittäin eteenalas ja sen kautta sain sitten hieman ravissakin oikealle taipumaan. Laukkaa en ottanut kun ravaillessa huomasin, että energistä heppaa saikin yhtäkkiä tuupata pohkeilla eteenpäin. Onhan se toisaalta raskasta tehdä töitä, kun hetkeen ei olla kunnolla ratsastettu, karvamäärä on suuri ja kaiken lisäksi kentällä on lunta, joka tekee pohjasta aika raskaan. Laukat jäi sitten ottamatta ettei tullut liikaa rasitettua kerralla.
Tosiaan kun Ellulla olin mennyt kentällä, niin huomasin pohjan olevan hieman epätasainen ja päätin Jadella mennä sitten maneesissa. Mentiin Saran kanssa maneesiin puoli kolmen aikaan. Juoksutettiin molemmat hevoset ensin ja kiivettiin sitten selkään. Lotte aluksi säikkyi kauheesti lepattavaa pressua maneesin keskiovessa. Jadea ei onneksi kauheasti äänet hetkauta, se ennemmin kyttää mitä näkee, joten käytiin tutustumassa pressuoviaukkoon ja traktoriin ja sen perälavaan, joka on maneesin ovipäädyssä. Perälava tuli aika nopeasti niin tutuksi, että Jade nappasi hampaillaan kiinni jostakin valkoisesta säkistä, joka lavalla oli ja meinasi ottaa suuhunsa myös pätkän sähköjohtoa. Muruseni on kyllä ikuinen vauva kun kaikki täytyy ottaa suuhun ja maistaa tai sitten se on vaan ahne ja haluaa syödä kaiken :D Alotin sitten ratsastelemaan Jadella ensin isoa ravia keventäen pitkin ohjin ympäri maneesia. Hölkkäiltiin suuntaan vaihdellen ja tempolisäyksiä ottaen joku 10min. Sitten laukkaa puolipitkin ohjin kevyessä istunnassa ympyrällä ja suorilla. Laukan jälkeen hetki kävelyä ja sitten ensin hetki käynnissä taivuttelin ja hain tuntumaan hevoseen. Siirryin sitten raviin, keventelin pari ympyrää ja istuin satulaan. Tuntui kuin ei olisi 2kk istunut harjoitusravissa. Ei millään meinannut päästä syvälle satulaan istumaan, kunnes tajusin laittaa pohkeeni hevosen kylkiin, huomasin, että olin antanut jalkojeni vain roikkua alaspäin. Kummasti alkoi hevonen rentoutua pikkuhiljaa ja antaa myöden oikealta, vaikka vielä jäykäksi jäikin. Kumma juttu kun hevonen alkaa toimimaan kun sitä ratsastaa edes oikean suuntaisesti :D Tein paljon erikokoisia ympyröitä ja irrottelin Jadea oikealta ja muutamia siirtymisiä, jotta takapää pysyisi hereillä. Neitoseen on nyt iskenyt jokin erikois kärpänen. Se liikkuu todella hyvin omalla moottorilla, eikä sitä tarvi yhtään puskea eteenpäin. Ratsastaessa sai jopa himmailla väillä kun tuntui että Jade olisi mennyt vaikka kuuhun asti. Mutta hieno tunne se on kun saa hevosen rennoksi ja se liikkuu takajalkojaan käyttäen isolla askeleella eteen. Otin uudestaan vielä laukannostoja muutaman ja laukkailin hetken ja nyt ei tarvinnut kuin ajatella siirtymistä raviin niin Jade siirtyi todella pehmeästi, vaikka siirtymisessä pääsi vähän pitkäksi, mutta ei kyllä haittaa. Kyseessä taisikin olla vain energinen hevonen, jolla saattoi olla pientä jumia, joka tuntui epämiellyttävältä ratsastettaessa ja siitä johtui sitten tuo ihmeellinen kiukuttelu. Laukkojen jälkeen Jade tuntui niin unelmalta, ettei hetkeen sitten ole tuntunut. Ratsastuksen motivaatiotaso tällä hetkellä 3469!! Leijailin pilvissä kun ensinnäkin oli hevosen kanssa yhtä, kun pääsi satulaan istumaan ja niin niin tyytyväinen. Ihan kuin Jade olisi oikein halunnut antaa kaikkensa. Ja ulkomuotoa piristelin treeniin vähän joulutunnelmalla :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti