maneesilla

Lauantaina uhrauduin menemään Jadella kentällä. Kenttä oli aika kamalassa kunnossa. Pelkkää kuraa jok puolella. Lähdin ratsastamaan hyvällä mielellä, kun Jade meni viime kerralla ihan hyvin vaikka pohja oli mitä oli. Kävelin ensin, tein töitä käynnissä. Ravasin pitkin ohjin ja ratsastin eteenpäin sen verran mitä uskalsin. Seuraavaksi keräsin hieman ohjaa käteen ja otin laukkaa. Jade vaihtoi muutaman kerran oikeassa laukassa vasempaan suoralla ja arvatenkin oikea laukka on hankalaampaa mennä niin helpotti etenemistä vaihtamalla. Sen jälkeen annoin hetken kävellä ja ohjia kerätessäni aloin ratsastaa käynnissä neliötä, jossa teen kulman kääntämisen takaosakäännöksellä. Jade meni hyvin, joten otin lisää tehtävää ja aloin tekemään pysähdyksiä joka sivulle ja aina välillä muutama askel peruutusta. Sama sitten ravissa kun käynti alkoi sujumaan. Käynnissä Jade taas kyttäili vähä portin kohdalla, jotain mitä en edes ymmärrä. Ravissa korvasin pysähdykset siirtymisillä käyntiin. Ravin jälkeen otin laukkaa ja Jade nosti oikean laukan hyvin ja laukkasin hetken. Jade antoi jopa pitää ohjat kädessä ja hieman koota laukkaa. Otin raviin ja sen jälkeen käyntiin, vaihdoin suunnan ja nostin vasemman. Hups! Enpäs nostanutkaan. Jade jälleen pukitti mut alas sieltä ja oli sen jälkeen ihan kuin mitää ei olisi tapahtunut. Raivoissani mätkäsin muutaman kerran raipalla ja nousin takaisin selkään. Otin pätkän ravia ja nostin laukan ... ilman mitään ongelmia. Laukkasin hetken ja työstin vasenta laukkaa. Otin loppuravit ja työtin hetken vielä käynnissä. Loppu käynnit tiellä ja talliin :D

Eilen mentiin isän kanssa maneesille hakemaan parempaa pohjaa ja isä halusi nähdä nyt omin silmin Jaden käytöstä. Juoksutin Jaden ensin lämpimäksi. Laitoin Jadelle piuhat vielä liinassa että näen miten se laukkaa "koottuna". Se meni ihan hyvin. Vasen laukka ei tuntunut toimivan ihan heti, mutta alkoi pyörimään kuitenkin hyvin hetken päästä. Otin piuhat pois ja kiipesin selkään. Annoin Jaden kävellä hetken ja hengähtää. Otin ohjat ja käynnissä hain tuntuman. Siirryin kevyeen raviin ja aloin pyörittää milloin millaistakin kuviota ja pitkillä sivuilla pyysin eteen. Lisäykset jäi vähän vaisuiksi. Jade tuntui olevan oikealla kiinni jälleen, joten taivuttelin ja vaihdoin suuntaa useasti. Otin muutaman laukannoston ja laukkailin hetken. Nostoissa kiukutteli muutaman kerran, mutta sitten alkoi sujua ja laukassakin sai pitää ohjat kädessä. Laukan jälkeen vielä ravailin harjoitusravissa ja tein siirtymisiä. Oli hieno tunne kun tamma oli kerranki rentona alla ja käytti takaosaansa siirtymisissäkin, muutama siirtyminen tuli vähä etupainoisena, mutta suurinosa meni hyvin. Oleln tyytyväinen tähän maneesikertaan ja nyt taidetaan jättää tuo kurassa meneminen niin vältytään ongelmilta. Onneksi tallimme maneesi valmistuu ensi kuun alussa ;)

Ja tuota videota katsellessa huomaan jälleen kerran, että Jade saisi liikkua kaksi kertaa enemmän eteen, ohjat saisi olla ainakin 10cm lyhyemmät ja oma istuntakin on päässyt ihan miinuksen puolelle kun on kunnon treenejä päässyt niin harvoin nyt tekemään.

Pahoittelen taas jälleen kerran viikon taukoa. Ei ole oikein ollut mitään ihmeellistä kerrottavaa, mistä olisi voinut kirjoittaa, eikä mieleen ole tullut mitään erikoispostaustakaan. Jaden kanssa ollaan nyt kuitenkin palaamassa treeniin kun oma selkäkin on parantunut. Jadella on ollu muutama vapaapäivä, se on saanut juosta liinan päässä ja olen käynyt maastossa kävelemässä ja ravailemasssa.

Tänään menin kentällä pitkästä aikaa. Kenttä oli hirveän kurainen, mutta ihme ja kumma Jade meni kyllä todella nätisti. Yleensä on ollut aika haluton tekemään mitään kun pohja on huono. Mentiin aluksi n. 15 min alku käynnit, seuraavaksi käynnissä pientä työskentelyä ja muutamia pohkeen väistöjä sinne sun tänne. Hetken päästä siirryin raviin ja annoin ravata hetken löysemmillä ohjilla eteenpäin. Ratsastin pitkillä sivuilla muutaman kerran oikein kunnolla eteen ja se lähti heti aluksi jo todella hyvin eteen. Laukkasin kevyesti molempiin suuntiin puolipitkin ohjin ja yrtitin tehdä treenistä positiivisen pyytämättä liikaa. Annoin hetken kävellä ja sitten keräsin ohjaa ja aloin ratsastamaan ravissa eri asteisia taivutuksia. Hieman Jade on nyt jäykkä kun ei ole hetkeen oikein tehty mitää. Huomenna neiti saa vapaa päivän ja vilma ratsastaa torstaina sen. Katsotaan mitä ohjelmaa keksitään perjantaina.

Kuvia vielä Jaden hieronnasta

kaikkea sitä sattuu ..

Viime kirjoituksessa lupailin kertoa kisaviikonlopusta. No se kisailu jäi haaveeksi. Lauantaina pääsimme sentäs kisapaikalle asti. Kaikki alkoi normaalisti. Käytiin Marjukan kanssa kävelemässä ensin hetki kentällä ulkona ja menimme sitten maneesiin verkkaamaan. Jade oli käynnissä ja ravissa ihan normaali ja liikkui hyvin eteen. Otin sitten vasenta laukkaa ja taas ensin puolipitkin ohjin. Yhtäkkiä tamma löi liinat kiinni ja kieltäytyi liikkumasta. Taputtelin hetken ja kosketin raipalla lavalle. Jade otti muutaman askelee käyntiä ja pysähtyi uudestaan. Pohkeen protestoinnista hyppäsi kerran myös pystyyn. Ihmettelin suuresti ja huolestuin ihan kunnolla. Annoin pitkät ohjat ja annoin kävellä hetken. Otin ohjat uudestaaan varovasti käteen ja sama juttu. Ei voinut muuta kun tulla alas selästä, peruuttaa startti ja heittää Jade koppii. Tyydyin sitten kuvaamaan Marjukan ja Shockin suorituksen, toisaalta ei kovin edes harmittanut kuitenkaan kisojen väliin jääminen vaan se että mikä Jadella on, koska tuo ei todellakaan ollut normaalia. Marjukka ja Shock selvisi Helppo C:1 200 luokassa 3. sijalle prosentein 62% JES!! Mahtavaa! No ei mitään ponit oli kyydissä ja lähdimme kotiinpäin. Siinä matkalla sitten pohdeimme mikä voisi olla syynä. Epäilin jotai lukkoa tai jotakin jossain päin hevosta, lähinnä selkää epäilin. Puhuttiin myös jaloista ja kuvauttamisesta ellei syytä löydy. Tarkoituksena oli kuitenkin vielä sunnuntaina tulla hyppäämään PRRC:n järkkäämiin harjotuiskisoihin 60-70cm ja 80-90cm, mutta se todellakin jäi vain haaveeksi. No ei siinä muuta voinut kuin aprikoida vaan ja odottaa seuraavaan päivään.

Sunnuntaina nimittäin isä käsitteli Jaden ja kokeili sen läpi. Jade on kyllä taivaallinen hoidettava. Oli aluksi kuin tatti paikallaan ja nautti hipelöinnistä. Se on niin hyvä, kun löytyy joku kireä/kipeä kohta, niin neidillä ei ole aikomustakaan potkaista vaan väistää vain muutaman askeleen pois alta jos on herkkä kohta. Tuloksenä kuitenkin isä löysi lannenikamista lukon ja isä sitä sitten pehmitteli siinä aina välillä kun käsitteli muualtakin. Kyljet oli myös molemmilta puolilta hieman arat, varsinkin oikealta. Samoin kaula oikealta. Isä kävi läpi myös jalat, mutta ne tuntui normaaleilta. Oikean puolisessa ryntäässä oli myös kireyttä. Hieronnan jälkeen venyteltiin jalat, selkä ja kaula, sen jälkeen laitoin Jadelle vähän lisävaatetusta ja heitin takaisin pihalle kun ei viitsinyt jättää sisälle keskellä päivää.

Eilen käytiin isän kanssa kävelyttämässä Jadea. Isän siivotessa tarhaa laitoin Jadelle heijastimet. Lähdettiin pimeyteen kera lampun ja heijastimien. Käveltiin n. puolen tunnin lenkki ja oli ihan hauskaa vaikka omakin selkä tuntuu pahenevan päivä päivältä. Isän täytyisi kajota siihen sen verran, että katsoisi mikä siellä on vikana. Jadella oli taas sen verran kiire syömään jo iltaruokia, että hyvä kun neiti jaksoi harjaamisen ajan olla paikoillaan. Jaksoin myös väsätä toimialatehtäväni loppuun ja olen myös aika ylpeä askartelemastani kansilehdistä jotka tein tehtävää varten.

Tänään sitten menin tallille taas illemmalla. Tarkoitus oli kokeilla nyt mennä ilman satulaa kävelemään kun oma selkä ei ole innoissaan tuosta reippaast kävelystä. Heitin Jadella viltin ja heijastin loimen, suitset sekä heijastimet jalkaan. Pääsin selkään ja Jade alkoi siinä olemaan jo empiväinen ja ilmoitti haluavansa takaisin sisään. Päästiin ylös ja Jade löi stoppia päälle koko ajan. Tässä taas huomaa mistä oli kyse. Tällä kertaa ei kivusta, vaan siitä että muut jäivät syömään iltaruokiaan kun raukka joutui lähtemään lenkille, sillä koitti koko ajan kääntyä takaisin päin. No eihän siitä tullut mitään, kun on ilman satulaa ja pienikin täräys sattuu selkään ja paljon! Alas vaan taluttaminen alkoi. Kävin n. 15min taluttamassa ja palasin takaisin tallille. Riisuin Jadelta viltit pois, otin heijastimet veks ja heijasin satulan selkään, otin raipan käteen ja kiipesin selkään ja lähdin keskustelemaan asiasta uudelleen. Muutaman kerran pysähtyi ja kokeili kääntyä tallille päin. Mutta päättäväisenä laitoin neidin jatkamaan matkaa. Käytiin kentällä kääntymässä. Jade sai kehut ja mentiin talliin. Heitin loimen päälle ja ressukka parka pääsi vihdoin syömään ruokiaan.

Kuvia tulossa hieronnasta tähän postaukseen myöhemmin ja pieni pätkä videota Jaden syömistavasta, mikäli saan sen toimimaan :) Että tällaista tällä kertaa. Huomenna jo varmasti uudet kuviot :D

Haaste

Tällä viikolla kiipesin satulaan tänään ekaa kertaa tippumisen jälkeen. Sen verran taukoilen nyt koulutehtävän tekemisestä, että kirjoittelen pikaisesti tästä päivästä ja vastaan haasteen kysymyksiin. Jadella oli eilen siis vapaa päivä kovan tuulen takia, en viitsinyt riskeerata henkeäni yhtään enempää ja lähteä maastoon leikkimään siinä myrskyssä. Tänään siis aloitettiin hommat kunnon alkukäynneillä tietä pitkin ja palattiin kentälle. Juoksutin Jadea reippaassa ravissa ja laukassa useasti suuntaa vaihtaen ja välillä kävelyttäen n. 25min. Sen jälkeen kiipesin vaivalla selkään kipeän selkäni kanssa ja annoin Jaden hetken hengähtää. Otin ohjat käteen ja ratsastin käyntiä eteen ja taivuttelin. Alottaessani keventelemään löysäsin ohjia sen verran, että Jade pääsi hieman venymään ja liikkumaan kunnolla eteen. Ihan kauheasti en voinut ravia pyytää sillä keventäminen tuotti kipua jonkun verran alaselkään. Pikku hiljaa siinä molempiin suuntiin ravattuani keräsin ohjat ja aloin ratsastaa kokoon. Jade oli tänään aika huippu, sillä ravissa tuli odotettua nopeemmin rennoksi ja irtonaiseksi. Harjoitusravi oli huomattavasti selkäystävällisempää ;) Laukassa oli vielä jotain ihmeellistä. Molempiin suuntiin Jade oli vähän haluton laukkaamaan kunnon tuntumalla. Laukannostot oli vähän hankalia, mutta nousi kuitenkin ja puolipitkin ohjin laukkasin, ettei Jade pudottanut raville tai alkanut kiukuttelemaan. Laukkailin aika paljon lopussa ja loppua kohden sain kuitenkin otettua ohjaa sen verran tuntumalle että Jade sieti muutaman kokoavan pidätteen. Kai se vaatii vaan kunnon lämpeämisen ja kentällä kun ei laukassa, ainakaan tällä hetkellä paljon voi spurttailla kun on niin kuranen, en luota sen pitävyyteen. Loppuraveissa Jade oli todella hyvä ja siitä jäi hyvä fiilis! Huomenna uusi tyrkkäys, radan läpiratsastus, varusteiden huolto sekä hepan puunaus :) Kisaviikonlopusta tulee sitten sunnuntaina postaus erikseen :D

_____________________________________________________________
Säännöt:
- Vastaa kaikkiin kysymyksiin (10)
- Haasta 4 blogia

- Haastettujen blogien osoitteet: En myöskään haasta ketään tiettyä, vaan ne
jotka halavat tämän tehdä voi kommata tähän postaukseen ja laittaa oman
bloginsa osoitteen mukaan :D 

Haaste on blogista: Zenita Dar & co.

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
- Lähinnä sen takia, että saan seurailla yhteistä kehitystämme ja muistella yhteisiä hetkiä, kun lähes kaikki on kirjattu ylös. Itse tykkään myös kertoa arjesta Jaden kanssa niille joita se kiinnostaa.

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?
- Olen kilpaillut ratsupuolella aluetasolla koulua, esteitä ja kenttää.

Kesä 2012

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
- kuvatodiste kertoo minun olleen Zilpalla vuonna 2000 Zilpaponin selässä kentällä ilman taluttajaa :D Silloin ratsastelu ei ollut vähäistä. Sen mukaan olen siis ratsastanut 12 vuotta.


4. Koulu vai esteet?
- molemmat, tykkään koulusta, koska varsinkin siinä on hienoa hioa yksityiskohtia ja se tunne kun olet ratsusi kanssa yhtä. Esteet siksi, että tykkään myös jonkun verran vauhdista ja vaarallisista tilanteista ja mielenvirkistystä sekin on ja vähän    rämäpäisempää kuin sileällä tekeminen. Koulu on tullut minulle viime vuosina todella tärkeäksi.

Loppukesän 2012 tuuppauksia kotikentällä

5. Valmennus vai kilpailut?
- Sekä että. Valmennukset ovat tarpeellisia. Niistä saa hyviä vinkkejä jatkoon ja siellä hevonen menee useasti loistavasti. Valmentautuminen on tärkeää, sillä et itse näe virheitäsi vaikka tiedostaisit ne ennestään. Kilpailut on oikeastaan testi, jossa   laitetaan opitut asiat koetukselle. On myös hieno saada virallisia tuloksia ja nousta tasoilta toiselle. Kilpailut tuovat myös sitä omaa jännistystä elämään ja ovat mukavaa vaihtelua arjen keskellä.

6. Poni vai hevonen? Perustele  
- Ponit ovat kivoja ratsastella välillä ja olisi oikein unelma haaste päästä ruopimaan kunnon estetykkiponilla joku rata joissain    kisoissa, mutta kyllä nuo isot hevoset ovat vieneet sydämeni, valtavalla voimalla ja hienoilla liikkeillä :D

Pommac ja minä Luvialla - seuraluokka 80cm

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
- Kaikkia kyllä. Hoitohevosia minulla on ollut monia. Olen hoitanut Hietanummien poneja ja ratsastuskouluilla on ollut joitakin. Parhain hoitoponi oli kyllä Marjukan omistama russruuna Pommac. Opetettiin toisillemme todella paljon. Pääsin sillä    valmentautumaan ja kisaamaan. Vuokrahevonen on ollut yksi Dahlin Marin omistama lämpönen BWT Thisrocks. Sitä vuokrasin muistaakseni n. 2kk ajan. Kun Pommac kävi pieneksi, hommattin minulle ylläpitohevonen, Kille, josta tuli puolen vuoden jälkeen omani.


 8. Oletko hypännyt kiinteitä esteitä? 
- Olen ja tulen hyppäämään. Killen kanssa kisattiin pari harrastetta ja treenissä mentiin tuttarin esteitä. Jaden kanssa olisi tarkoitus lähteä ensikeväänä kokeilemaan.

Ypäjän kisaviikon kenttäkisat - harraste

9. Lempi hevosrotu? 
- Kyllä ne taitaa nuo puokit olla, niissäkin kuitenkin niin paljon erilaisia yksilöitä. Myös täykkärit ja russit on lähellä sydäntä.



10. Korkein este, mitä olet hypännyt? 
- Jaden kanssa on tullut korkeinta mentyä ja se on 125cm. Vielä se tullaan ylittämään xD

Korkeusennätys 125cm

Ilmalentoja ja sen sellaista

Pahoittelen suuresti että on taas melkein viikko kulunut viime postauksesta. Mutta aloitetaan nyt vaikka sillä, että Vilma kävi torstaina ratsastamassa Jaden kentällä. Vilma snaoi Jaden olleen todella hyvä. Letkeä, rento ja liikkui omalla moottorillaan, eikä ollut oikeassa ohjassa kiinni. Se oli hyvä kuulla. Jade saikin sitten perjantain vapaaksi ja minä lähdin juhlimaan Halloweeniä kaverini bileisiin.

Lauantaina siivotessani tarhaa törmäsin Paulaan tallilla, joka on juuri siirtänyt hevosensa Aapon Sippolaan. Päätettiin sitten lähteä yhdessä maastoon kun oltiin tarhat saatu siivottua. Lumien jäljiltä jääneet paskat lähti pois ja roudasin neljä kärryllistä paskaa pois tarhasta xD Sitten kaappasin Jaden mukaani talliin ja alettiin laittaa hevosia. Suunniteltiin lähtöä Pinomäkeen päin, jotta näyttäisi Paulalle mistä mennään. Aapo on onneksi maastovarma kaveri niin saatiin sitten samassa vielä varma saattaja Pinomäkeen päin. En tosiaan olisi osannut kuvitella, että Jadella niin paljon olisi virtaa, kun aikaisemmin vapaapäivät ei ole kovin vaikuttanut menoon. Alku meni lupaavasti kunnes ohitettiin tallin takana olevalla peltotiellä oleva rekka, jonka lava oli alhaalla. Ohitus sujui hienosti Aapon johdolla, mutta kun oltiin päästy ohi, miehet heittelivät koivun runkoja lavalle ja kun ensimmäinen kolahti Aapo otti muutaman rauhallisen raviaskeleen ja se mitä Jade teki oli kyllä todella eriskummallista. Loikka joka on viimeksi koettu Luvian kisoissa alkukesästä. Eli siis kaikki jalat ilmaan törkeällä voimalla. Ja kappas meikä löytää itsensä maasta, mutta onneksi ei käynyt mitään ja pääsin ongelmitta Jaden selkään takaisin ja matka jatkui. Kolmen sillan tiellä alettiin ravaamaan. Jade meni todella hienosti rennolla, isolla liikkeellä eteenpäin ja jopa venytti sitä raviaan melkein itsestään ja kulki aika pitkässä mutta pyöreässä muodossa hienosti eteenpäin. Ja ohjiin tuntui kevyt ja rento hevonen. Sitten otettiin toisella suoralla laukkaa ja sitten alkoi tapahtua. Jatkuvaa pukittelua ja loikkimista kun Aapo meni edellä, niin Jade taisi vähän innostua. Innokas neiti loikki minkä kerkesi ja sitten otettiin ravin kautta käyntiin ja lähdettiin takaisin päin. Aapo on kovin hankala takaisin päin, se ei malttaisi millään kävellä ja loppumatka menikin sitten ihan pienen pienessä ravissa kun kuumahtanut Jadekin oli vauhdissa. Jotain se vähän yritti pomppia vielä kotimatkalla, mutta hengissä selvittiin.

Sunnuntaina sitten menin iltapäivällä tallille ja suunnitelmissa oli Halloween kuvaus. Tallille tullessamme Kalle oli pitämässä estevalmennusta kentällä Mirellalle ja Saralle. Kentän ohi ajeassamme huomasin Saran kävelevän kentällä ja Loten juoksevan ympäri kenttää xD Ekan hypyn jälkeen oli Lotte innostunut ja pukittanut Saran alas. No, ei mitään, matka jatkui tallille ja hain Jaden tarhasta ja laitoin äidin kanssa yhdessä kuntoon. Lähdettiin tallillta kenttää kohti ja matkalla otettiin kuvat. Kuvat onnistui hienosti ja Jade tuntui oikein mukavalta. Jatkoin matkaa kentälle ja sinne päästyäni kaikki järkyttyi kun olin vähän maskeerannut itseäni ja jopa Jadekin oli saanut osuutensa - lepakkosarvet <3 Kävelin siinä aikani Jaden kanssa ja aloin keventelemään. Jade oli hieman ohjassa taas kiinni ja yrittelin ratsastaa sitä irti sieltä ja hetken päästä se hieman irrotteli sieltä oikealta, joten tarpeeksi ravattuani aloin suunnitella laukkaa. Nostin oikean laukan ja Jade oli laukassa kovin kankea eikä oikein antanut ottaa kokoavia pidätteitä, se pudotteli laukkaa vähän väliä raviin ja minä vaan nostamassa uutta laukkaa aina. En voinut uskoa hevosta ettei nyt kaikki ole kohdillaan ja Jade kertoi sen sitten yhdessä oikean laukannostossa hyvin selvästi. Tamma hyppäsi ensin ihan kunnolla pystyyn ja pukitti ennen kuin etujalat olivat edes kunnolla takaisin maassa. Oma pääni räsähti suoraan Jaden kaulaan ja putosin tajuttomana vasemman lavan vierestä selälleni maahan. Olin pari sekuntia maassa tajuttomana ja kun silmät aukesi, niin hetken kipinöi silmissä ja ihan selvä järkisenä ajattelin ottaa vähän aikalisää siinä maassa ja kun näkö palasi normaaliksi. Nousin ja kiipesin takaisin Jaden selkään. Siinä vaiheessa selkään sattui hieman ja pää särki aivan tolkuttomasti. Otin todella varovaisesti ja rennosti nopeasti molemmat laukat ja sen jälkeen laitoin Jaden liinaan juoksemaan. Sellasta loikka ja pomppua tuli kyllä että taisi sitä energiaakin olla vielä vähän ylimääräistä. Itse ehkä ajattelisin asian niin, että lauantain pukitukset ja loikat maastossa veti neidin hieman jäykäksi ja protestoi laukkaamista sen takia ettei yksinkertaisesti pystynyt menemään kuten hölmö ratsastajansa yritti pyytää ja kertoi sen sitten voimakkaammin, kun ei mennyt aikasemmista vihjeistä asia perille. Itse kuitenkin sain hoidettua Jaden talliin ja yöpuulle, sekä varusteet paikoilleen. Todettiin vaan muiden kanssa, että ihmeellinen päivä kun neljältä hevoselta on ratsastaja pudonnut kentällä ja kahdelle tullut aivotärähdys. Se olikin sitten joku lentopäivä. Isä tuli kuitenkin pian sitten hakemaan, kävimme kodin kautta ja matkasimme päivystykseen. Lääkärissä todettiin lievä aivotärähdys ja selkälihasten venähtymä. Pari päivää kotona vuodelevossa ja sitten vasta yritystä olla koulussa. Tässä on nyt eilinen ja tämä päivä mennyt ihan mukavasti. Eilen käytiin juoksuttamassa Jade äidin kanssa ja tänään Emilia ratsastaa Jaden. Torstaina ajattelin kiivetä selkään jo itse, mikäli selkä antaa myöden.