Ilmalentoja ja sen sellaista

Pahoittelen suuresti että on taas melkein viikko kulunut viime postauksesta. Mutta aloitetaan nyt vaikka sillä, että Vilma kävi torstaina ratsastamassa Jaden kentällä. Vilma snaoi Jaden olleen todella hyvä. Letkeä, rento ja liikkui omalla moottorillaan, eikä ollut oikeassa ohjassa kiinni. Se oli hyvä kuulla. Jade saikin sitten perjantain vapaaksi ja minä lähdin juhlimaan Halloweeniä kaverini bileisiin.

Lauantaina siivotessani tarhaa törmäsin Paulaan tallilla, joka on juuri siirtänyt hevosensa Aapon Sippolaan. Päätettiin sitten lähteä yhdessä maastoon kun oltiin tarhat saatu siivottua. Lumien jäljiltä jääneet paskat lähti pois ja roudasin neljä kärryllistä paskaa pois tarhasta xD Sitten kaappasin Jaden mukaani talliin ja alettiin laittaa hevosia. Suunniteltiin lähtöä Pinomäkeen päin, jotta näyttäisi Paulalle mistä mennään. Aapo on onneksi maastovarma kaveri niin saatiin sitten samassa vielä varma saattaja Pinomäkeen päin. En tosiaan olisi osannut kuvitella, että Jadella niin paljon olisi virtaa, kun aikaisemmin vapaapäivät ei ole kovin vaikuttanut menoon. Alku meni lupaavasti kunnes ohitettiin tallin takana olevalla peltotiellä oleva rekka, jonka lava oli alhaalla. Ohitus sujui hienosti Aapon johdolla, mutta kun oltiin päästy ohi, miehet heittelivät koivun runkoja lavalle ja kun ensimmäinen kolahti Aapo otti muutaman rauhallisen raviaskeleen ja se mitä Jade teki oli kyllä todella eriskummallista. Loikka joka on viimeksi koettu Luvian kisoissa alkukesästä. Eli siis kaikki jalat ilmaan törkeällä voimalla. Ja kappas meikä löytää itsensä maasta, mutta onneksi ei käynyt mitään ja pääsin ongelmitta Jaden selkään takaisin ja matka jatkui. Kolmen sillan tiellä alettiin ravaamaan. Jade meni todella hienosti rennolla, isolla liikkeellä eteenpäin ja jopa venytti sitä raviaan melkein itsestään ja kulki aika pitkässä mutta pyöreässä muodossa hienosti eteenpäin. Ja ohjiin tuntui kevyt ja rento hevonen. Sitten otettiin toisella suoralla laukkaa ja sitten alkoi tapahtua. Jatkuvaa pukittelua ja loikkimista kun Aapo meni edellä, niin Jade taisi vähän innostua. Innokas neiti loikki minkä kerkesi ja sitten otettiin ravin kautta käyntiin ja lähdettiin takaisin päin. Aapo on kovin hankala takaisin päin, se ei malttaisi millään kävellä ja loppumatka menikin sitten ihan pienen pienessä ravissa kun kuumahtanut Jadekin oli vauhdissa. Jotain se vähän yritti pomppia vielä kotimatkalla, mutta hengissä selvittiin.

Sunnuntaina sitten menin iltapäivällä tallille ja suunnitelmissa oli Halloween kuvaus. Tallille tullessamme Kalle oli pitämässä estevalmennusta kentällä Mirellalle ja Saralle. Kentän ohi ajeassamme huomasin Saran kävelevän kentällä ja Loten juoksevan ympäri kenttää xD Ekan hypyn jälkeen oli Lotte innostunut ja pukittanut Saran alas. No, ei mitään, matka jatkui tallille ja hain Jaden tarhasta ja laitoin äidin kanssa yhdessä kuntoon. Lähdettiin tallillta kenttää kohti ja matkalla otettiin kuvat. Kuvat onnistui hienosti ja Jade tuntui oikein mukavalta. Jatkoin matkaa kentälle ja sinne päästyäni kaikki järkyttyi kun olin vähän maskeerannut itseäni ja jopa Jadekin oli saanut osuutensa - lepakkosarvet <3 Kävelin siinä aikani Jaden kanssa ja aloin keventelemään. Jade oli hieman ohjassa taas kiinni ja yrittelin ratsastaa sitä irti sieltä ja hetken päästä se hieman irrotteli sieltä oikealta, joten tarpeeksi ravattuani aloin suunnitella laukkaa. Nostin oikean laukan ja Jade oli laukassa kovin kankea eikä oikein antanut ottaa kokoavia pidätteitä, se pudotteli laukkaa vähän väliä raviin ja minä vaan nostamassa uutta laukkaa aina. En voinut uskoa hevosta ettei nyt kaikki ole kohdillaan ja Jade kertoi sen sitten yhdessä oikean laukannostossa hyvin selvästi. Tamma hyppäsi ensin ihan kunnolla pystyyn ja pukitti ennen kuin etujalat olivat edes kunnolla takaisin maassa. Oma pääni räsähti suoraan Jaden kaulaan ja putosin tajuttomana vasemman lavan vierestä selälleni maahan. Olin pari sekuntia maassa tajuttomana ja kun silmät aukesi, niin hetken kipinöi silmissä ja ihan selvä järkisenä ajattelin ottaa vähän aikalisää siinä maassa ja kun näkö palasi normaaliksi. Nousin ja kiipesin takaisin Jaden selkään. Siinä vaiheessa selkään sattui hieman ja pää särki aivan tolkuttomasti. Otin todella varovaisesti ja rennosti nopeasti molemmat laukat ja sen jälkeen laitoin Jaden liinaan juoksemaan. Sellasta loikka ja pomppua tuli kyllä että taisi sitä energiaakin olla vielä vähän ylimääräistä. Itse ehkä ajattelisin asian niin, että lauantain pukitukset ja loikat maastossa veti neidin hieman jäykäksi ja protestoi laukkaamista sen takia ettei yksinkertaisesti pystynyt menemään kuten hölmö ratsastajansa yritti pyytää ja kertoi sen sitten voimakkaammin, kun ei mennyt aikasemmista vihjeistä asia perille. Itse kuitenkin sain hoidettua Jaden talliin ja yöpuulle, sekä varusteet paikoilleen. Todettiin vaan muiden kanssa, että ihmeellinen päivä kun neljältä hevoselta on ratsastaja pudonnut kentällä ja kahdelle tullut aivotärähdys. Se olikin sitten joku lentopäivä. Isä tuli kuitenkin pian sitten hakemaan, kävimme kodin kautta ja matkasimme päivystykseen. Lääkärissä todettiin lievä aivotärähdys ja selkälihasten venähtymä. Pari päivää kotona vuodelevossa ja sitten vasta yritystä olla koulussa. Tässä on nyt eilinen ja tämä päivä mennyt ihan mukavasti. Eilen käytiin juoksuttamassa Jade äidin kanssa ja tänään Emilia ratsastaa Jaden. Torstaina ajattelin kiivetä selkään jo itse, mikäli selkä antaa myöden.