Meeri Simulan hevosten käsittely -kurssi

Lauantaina aamuna lähdimme kello 9 kohti Harjavaltaa. Henriikka oli järjestänyt meille sinne Hevosten käsitelly kurssin. Kurssia veti western -ratsastaja Meeri Simula. Kurssilla meitä oli yhteensä 11. Alottelimme pienellä esittelyllä, kerrottiin nimet ja aikasempi hevoskokemus. Teoriaa pidettiin sellaiset 4 tuntia, käyden läpi sitä mikä hevonen on? - Hevosten kanssa toimitaan paineella. Hevoselle luodaan paine, se saattaa tarjota kaikkia erilaisia vaihtoehtoja päästäkseen eroon paineesta ja kun se tekee oikein niin paine otetaan pois. Hevonen pyrkii olemaan aina paineettomassa tilassa, jolloin tämä taktiikka toimii. Hevonen on saalis-, lauma-, pakoeläin ja ennen kaikkea kasvissyöjä. Kävimme läpi miten hevonen ajattelee, millaisessa tilanteessa missäkin on kyse ja miksi hevonen käyttäytyy tietyllä tavalla. Teoria osuuden viimeinen osa koski hevosen ruumiinosia, mikä viestittää mitäkin ja miten? vertasimme hevosen viestintä tapoja ihmiseen ja tuli esille muutamia asioita, joita ei ole ennen edes miettinyt. Kaikki käytiin läpi - hajuaisti, turpa, silmät, korvat, raajat, häntä - mitä kaikkea ne kertoo? mitä niistä voi oppia havaitsemaan?
Esimerkiksi kun hevoselle laitetaan suitset, aina laitamme käden leuan alta turvan päälle, jolloin herkimmät hevoset reagoi leuan alle tulevaan paineeseen nostamalla päänsä ylös ja kun painetta luodaan koko ajan lisää niin lopulta se hevonen pyrkii pakenemaan kokonaan tilanteesta. Näin ollen hevonen kuuluisi esim. suitsittaa niin, että luodaan niskaan ja turvalle painetta käsien omalla painolla ja päästetään paine pois kun hevonen laskee päänsä. Samaa tekniikkaa jatkekaan kunnes hevosen pää on niin alhaalla, että saat suitsittua hevosen laittamalla toisen kätesi niskan yli, jolloin leuan alle ei muodostu painetta, josta hevonen pyrkisi pääsemään pois. Sama juttu riimun kanssa. 

Huonosti käyttäytyviä hevosia saadaan siten, että aremmille hevosille luodaan liikaa painetta, jolloin ne pyrkii pakenemaan pois tilanteesta ja sitten on taas niitä, jotka tarvitsevat ojennusta ja määrätietoista johtajaa ja niitä hevosia taas käsitellään osaamattomasti tai liian varovasti.

Teoria osuuden jälkeen Meeri jakoi meille hevoset. Niiden kanssa työskentelimme pareittain - vuorotellen, itse käsittelyosuus kesti 3 tuntia. Virheet näkee parhaiten kun toinen tekee ne. Olin isäni parina ja isä-tytär -pari toimi kyllä aika hyvinkin :) Me saimme suomenhevostamma Nellan. Hevosen kanssa kävimme läpi miten sitä käsitellään käyttäen painetta oikein. Ensiksi Meeri näytti pari peruutuskikkaa. Ensimmäinen oli paine turvalle, kun hevonen ottaa askeleen taakse tai jännittää rynnästään, paine otetaan pois, sillä reaktio on oikea. Toinen oli, että vedetään riimunnarun lukosta taaksepäin kohti hevosen kaulaa luoden paine, joka pyytää hevosta taaksepäin, kun hevonen peruuttaa eli pyrkii paineettomaan tilaan, paine otetaan pois. Sama asia kun hevosta talutetaan eteenpäin. Luodaan paine ja kun hevonen astuu eteenpäin naru löysäksi. Hevosta ei ikinä saisi vetää perässään, sillä paine on jatkuva, eikä hevonen saa siitä mitään palkintoa. Hevoselle pitää myös asettaa oma alueensa. Se on puppua, että pitäisi kävellä hevosen etujalan vieressä. Hevosen pitäisi kulkea reippaasti ihmisen takana, tällöin hevonen on seuraaja ja ihminen johtaja. Ihmisella on oikeus määrätä, kuinka lähellä hevonen saa kulkea. Hevosta ei saa ikinä väistää, vaan se laitetaan väistämään ihmistä, jolloin ihminen liikuttaa alamaisensa jalkoja, eikä hevonen ihmisen jalkoja, sillä silloin hevonen on johtaja. Tärkee on siis, että käytävällä seisova hevonen ei vain seiso ja ihminen touhuaa ympärillä ja liikkuu, jolloin hevonen kokee olevansa johtajana - vaan hevostakin pyydetään väistämään ja liikkumaan välillä. Lyhyesti totuus on siis se, että ihminen menee aina edellä ja ihminen liikuttaa hevosen jalkoja eikä toisinpäin.

Puheeksi tuli myös teoria osuudessa, että hevonen oppii parhaiten kun se törmää omaan tyhmyyteensä. Esimerkiksi jos hevonen alkaa hinkuttamaan ihmistä, silloin ihminen alkaa ylen palttisesti hinkuttamaan ja hössöttämään hevoselle takaisin niin paljon että siitä tulee hevoselle epämukavaa ja näin se haluaa pois tilanteesta, sama asia jos hevonen tykkää pureskella ja nyplätä jotain narua tms., syötetään sille sitten sitä narua niin kauan, että se ei hyväksy sitä enää, jolloin tilanteesta tulee jälleen epämukava. Tallissa kolistelevia hevosia voi komentaa vaikkapa vesipyssyllä. Silloin ei tarvitse mennä karsinan eteen räyhäämään vaan hevonen törmää siinä taas epämukavuuteen ja lopettaa. Nämä kaikki on Meeriltä kuultuja esimerkkejä ja oli nähtävissä ihan omin silmin, että ne toimivat. Vaikka hevonen on herkkä eläin, sitä pitää komentaa ja sille pitää asettaa rajat, aivan kuin lapsillekin. Jos hevonen nälvii takkia tai pitää sellaista ihmeellistä nyppimistä, niin pieni komento ei riitä, vaan hevonen usein jatkaa ja siitä tulee leikkiä hevoselle. Kunnon läimäytys turvalle niin että peli vihelletään poikki kerrasta, jolloin hevonen sen oppii parhaiten.

Tällaista jäi mieleen matkan varrelta ja lisääkin olisi vielä kerrottavana :D
Jade on ollut huippu hieno ratsastaa jo jonkun aikaa. Jatkan edelleen Tarkkalan antamia istunnan puolipidäte -harjoituksia ja ne alkaa tuottaa tulosta. Jade kevenee edestä päivä päivältä nopeammin ja ottaa selkäänsä ja takapäätä aivan eri tavalla käyttöönsä.

Nyt Jaden kanssa treenailut jatkuu ja aloitetaan maasta käsin tuo paineella harjoittelu ja toivotaan, että saadaan siitä Jaden käyttäytymiseen apua. Meeri on tulossa pitämään kakkos kurssia meille Sippolaan, jolloin päästää harjoittelemaan omien hevosten kanssa ja mahdollisesti saamaan apua ongelmiimme.