Pauliinan valmennuksen raportti ja videopätkä ilmestyy ensi viikon aikana. Tänään nimittäin tuli tieto, että vanha rakas hevoseni on päässyt taivaaseen laukkailemaan pilvien päälle. Ensimmäinen oma hevoseni, joka ensin oli ylläpidossa ja ostettiin sitten omaksi, sillä en halunnut silloin siitä luopua, joten sain vanhempani ostamaan sen minulle. Aika Killen kanssa oli uskomatonta ja sain sen kanssa kokea niin paljon uutta. Vaikka meillä oli vaikeeta välillä, niin hyvät ja onnelliset hetket nousee mieleen nyt entistäkin enemmän. Pikkasen tässä valaisen, että Kille alkoi loppusyksystä ontua ja epäiltiin ensin kaviokuumetta, mutta sitten löytyikin paise joka ei parantunut kunnolla lainkaan. Kille käytettiin klinikalla kuvissa ja kaviosta löytyi hyvänlaatuinen kasvain, mutta esti kuitenkin paiseiden parantumisen. Leikkaus olisi ollut mahdollinen, mutta Killeä yritettiin kaksi kertaa klinikalle ja oli rauhanomaisesti päättänyt olla menemättä koppiin, ihan kuin olisi tiennyt, että sen aika on nyt. Leikkauksen jälkihoito olisikin ollut kallis ja parantuminen olisi vienyt varmaankin yli vuoden. Kille kuitenkin oli jonkun aikaa iloinen oma itsensä ja temmelsi pellolla ja touhusi omiaan. Mutta sitten viimeiset pari viikkoa oli silmistään samea ja käytös oli voimaton. Pääsi kävelemään kipulääkkeillä, joten nyt oli sitten parempi päästää se tuskistaan. Olisi ollut hyvä päästä sitä vielä katsomaan ja hyvästelemään se, mutta näin
on parempi.
R.I.P Cruzado "Kille" - always in memory
18.2.2002 - 24.2.2013
Elämänlanka katkesi,
ruskeat silmät sammuivat.
Lämmin kyynel poskella,
kauniit muistot mielessä.
Tuuli kuiskaa hiljaa,
sanattoman viestinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti