Eilen käytiin Viivin ja Kurren kanssa Pinomäessä maastossa. Sunnuntaina Jadella oli vapaa päivä ja oli aivan pakko lähteä leikkimään taas virkeällä hevosella. Menomatka sujui hyvin, kolmensillantiellä törmättiin jopa pellon reunassa olevaan autoon, hiukan jännitti, mutta siitä mentiin ohi ongelmitta. Jade pelästyi iha hirrrrrveästi ojan pientareella olevaa tyhjää pahvista kaljalaatikkoa ja loikkasi aika taitavasti tien toiselle puolelle melkein ojaan asti :D No ei siitä enempää mettässä mentiin kuitenkin oikein näpsäkästi käyntiä ja ravia. Päätin kokeilla laukkaamista pitkällä suoralla, vaikka jopa tiesin mitä tulee tapahtumaan. Nostettiin laukka Jade edellä ja Viivi tuli Kurren kanssa ravilla perässä. Hetken laukattua Jade vaihtoi pienellä matkalla laukan muutaman kerran ja nyppi ohjia pois kädestä. Sitten tuli risteys, jossa oli mahdollisuus jatkaa suoraan tai kääntyä oikealle. Jade oli menossa oikealla ja minä suoraan. Otin sitten pidätettä ja huusin Viiville, että otan raviin. No Jade ei ollut vauhdin hidastamisesta samaa mieltä ja pukkasi minut taas loistavasti maankamaralle. Ei siellä tällainen tappijalka pysy kun ensin heittää etupäällään ylöspäin ja sitten katapultti pukki ni se on soronoo ja morjes. No ei mitään löin huuleni Jaden kaulaan ja putosin. Tällä kertaa vältyttiin pahemmalta vahingolta. Selkään takaisin verta sylkien ja matka jatkui. Otettiin ravia vielä, mutta laukat jätettiin sikseen.
Marjukan kanssa juteltiin ja ei olisi oikeasti pahitteeksi käydä raviradalla väsyttämässä hevosta aivan totaalisesti, ettei oikeesti jaksaisi pelleillä turhia ja olen itse aika samaa mieltä. Alan nyt Jaden kanssa muutenkin lisäämään maastolenkkejä, jos meinaan sillä Niinisalossa edes kuvitella treenaavani maastoesteitä. Kun maastolenkit yleistyy niin toivottavasti neiti ei intoile niin paljoa enää siitä ja olisi rauhallisempi ajan kuluessa.
 |
| - Saran ja Lotten kanssa maastokävelyllä talvikelissä - |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti