Metsälenkillä

Tänään päästiin pyörähtämään Pinomäen metsässä. Täytyi vaan todeta että oon kyllä saanu itselleni maailman parhaimman tamman. Jade käveli meno- ja tulomatkalla todella nätisti pitkin ohjin rauhallisesti koko kolmensillan tien ajan. Otettiin nyt vähän ravipätkää ja laukkaakin metsässä. Muutama säpsähdyskohtaus saatiin lintujen lähdettyä pusikosta ja kun yhden talon pihassa pestiin mattoja. Mutta on se vaan kertakaikkiaan niin mahtava pakkaus. Iloa ja eloa on ihana nähdä hevosen ilmeessä kun se korvat hörössä porskuttaa reippaasti eteenpäin kävellen ja uteliaasti ympärilleen katsellen. Metsässä nähtii muutama mörkö, mutta mikään hevonen ei ole hevonen jos ei jotain jännitystä aina maastolenkeissä olisi. Tällä kertaa vältyttiin ravureiden kohtaamisilta, mikä on ihan hyväkin ettei neiti turhaan ala poukkimaan. Tarkoitus olisi saada se pysymään aina mahdollisimman rauhallisena, että revähtymä voisi joskus parantua. Ikävä alkaa kyllä olemaan kunnon laukkabaanoja ja esteralleja. Mutta tässä nyt pitää vaan odottaa ja yrittää jokaisella mahdollisella tavalla viettää laatuaikaa Jaden kanssa. Viikon päästä saadaan Maikki taas vierailulle katsomaan miten revähdys voi ja jatketaan selän käsittelyä. Vielä on selkä yhdestä kohtaa piukassa, mutta muuten jo paljon paremman oloinen. Kiimat alkaa meidän osalta olemaan ohitse ja sen huomaa kyllä. Jade on huomattavasti paremmalla tuulella.

Matkalla Pinomäkeen :DD